Suomalainen autourheilu on globaali menestystarina

Rion jälkeinen huippu-urheilukeskustelu ei saa kulminoitua vain olympialajeihin, kun meillä on autourheilussa globaali menestystarina. Lajissa, jonka harrastaminen on kaikkein kalleinta ja taloudellinen todellisuus kireämpää kuin kellään.

Rion olympiakisojen surkea suomalaismenestys on aikaansaanut taas kerran vilkkaan keskustelun huippu-urheilun merkityksestä, sen rahoituksesta, valmennuksesta, hallinnosta ja kaikesta, joka vähänkin siihen liittyy. Olympiakisojen läheisyys ja siellä menestymättömyys antaa kuitenkin liian yksipuolisen kuvan suomalaismenestyksestä maailmalla. Suomi on ollut ja on edelleen autourheilussa ehdotonta maailman huippua, lajissa joka on erittäin kilpailtu ja harrastettu laajalla rintamalla ympäri maailman. Autourheilumenestyksen näkökulmasta suomalainen huippu-urheilu ei ole kriisissä.

Tuntuu kuitenkin siltä, että Suomi on turtunut poikkeukselliseen autourheilumenestykseensä eikä sen kiistattomat huippu-urheilusaavutukset saa ansaitsemaansa huomiota jalkapallo- tai olympiapettysten kurimuksessa. Jos Formula 1 -tähtemme eivät yllä palkintopallille, se on paha ja jopa ennustettu epäonnistuminen. Analyysi on kuitenkin täysin absurdi, sillä puhumme yhdestä maailman suurimmista urheilulajeista, jota seuraa pelkästään television tai verkon välityksellä suorina lähetyksinä noin puoli miljardia ihmistä. Monzan GP:ssä oli kaksi suomalaista kuuden parhaan joukossa, mikä on matemaattisestikin uskomaton huippu-urheilusaavutus 5,5 miljoonan asukkaan kansakunnalta.

Lisäksi olemme olleet maailman eliittiä rallin MM-sarjassa käytännössä koko sen olemassaolon ja tälläkin hetkellä suomalaisia huippu-urheilijoita ajaa menestyksekkäästi Euroopassa erilaisista juniorisarjoista Le Mansin legendaariseen 24 tunnin kisaan. Ottamalta mitään pois muilta urheilumuodoilta, niin on selvää, että autourheilumenestyksellämme on ylivoimainen painoarvo. Mikään muu urheilulaji eikä oikein mikään muukaan elämänala ole levittänyt positiivista suomalaisuutta ja huippu-urheiluosaamista yhtä laajalle maailmassa.

Kun katsotaan Suomen Olympiakomitean huippu-urheiluyksikön ylläpitämää menestystilastoa, mittakaava aukeaa myös numeroiden valossa. Menneiden vuosikymmenten saavutukset ovat kaikilla muistissa, mutta ei lajin lähihistoriassakaan ole valittamista. Vuosina 2005-2015 Suomeen on tuotu autoa ajamalla 58 arvokisamitalia, siis lajin EM- ja MM-tason mitalia. MM-mitaleita näistä on peräti 28. Menestyksekäs historiamme yhdessä maailman globaaleimmista urheilulajeista ei saa unohtua puuttuvien purjehdus- tai painimitalien vuoksi. 

Lajin kalleus ja yhteiskunnan vähäinen tuki tekevät autourheilumenestyksestämme vieläkin vaikuttavampaa. On tiedossa että autourheilu on kallista, mutta kuinka kallista? Autourheilun talousasioihin keskittyvä arvostettu brittitoimittaja Christian Sylt kirjoitti yhdessä toimittaja Katy Fairmanin kanssa artikkelin, jossa he laskivat paljonko lajin huipputasolle pääsy maksaa. Esimerkkinä oli Formula 1 –sarjaan nouseminen. Kustannukset laskettiin aina kapaloiästä saakka ja kokonaispotiksi saatiin 7,5 miljoonaa euroa. Tuon rahan kokoavat alkutaipaleella urheilijan vanhemmat, urheilija itse ja taustajoukot, jotka ammattimaistuvat lajissa edettäessä. Vain erittäin harvoilla harrastajilla tähdet sattuvat siihen asentoon, että tämäkin polku onnistuu poikkeuksellisen menestyksekkään urheilun rinnalla. 

Paljonko Suomessa laitetaan sitten valtion rahaa autourheilun huipulla pysymiseksi? Vuosittainen summa, jonka lajiliitto AKK-Motorsport ry saa liikuntajärjestöjen toiminta-avustusta on viimeisen kymmenen vuoden aikana hiljalleen noussut 200 000 eurosta 250 000 euroon. Siinä kaikki, eikä tuo summa ole siis lainkaan mukana huippu-urheiluun käytettävässä valtion rahassa, sillä varsinaista huippu-urheilun tukea ei autourheiluliitto ole saanut.

Autourheilun virallisesta huippu-urheilutoiminnasta vastaa lajiliiton valmennusryhmä Driver Academy, joka kartoittaa harrastajista lahjakkuuksia ja tukee heidän uraansa pääasiassa mahdollisuuksia avaten ja tietotaitoa tarjoten. Valmennusryhmälle ei saada valtiolta korvamerkittyä rahaa, vaan liitto maksaa sen kustannukset kokonaisuudessaan. Toki valtionavustus liikuntajärjestölle vapauttaa liiton rahaa muista asioista suunnattavaksi huippujen tukemiseen. Varsinaista urheilija-apurahaa autourheilijat eivät ole valtiolta saaneet koskaan, hakijoita on kyllä ollut.

Asiaa tarkasteltaessa voi huomata, että autourheilun lajiyhteisö on pystynyt itse luomaan tavat, millä urheilua ja valmentautumista rahoitetaan. On opittu, että ei ole olemassa mitään valmista. Verkostot ja tavat koota valmentautumis- tai huipputason kisabudjetti on etsittävä itse ja vain erityinen lahjakkuus, kova työ ja sitä kautta menestys johtavat seuraavalle tasolle, jossa taloudelliset vaatimukset ovat usein entistäkin mittavammat ja haastavammat. Tänä kautena kaksi 18-vuotiasta suomalaisnuorukaista hankki käytännössä täysin itse yli 100 000 euroa, jotta voisivat edetä autourheilussa kansainväliselle tasolle ja kehittyä huippu-urheilijoina.

Samoin autourheiluyhteisö järjestää omin voimin monta kertaa maailman parhaaksi MM-ralliksi valitun Neste Rallin. Paitsi että ralli on mieleenpainuva, suuri suomalainen kesätapahtuma, jonka järjestää noin 4000 ihmisen joukko on se myös yksi harvoista globaalien ja isojen lajien MM-kilpailuista, jotka järjestetään vakinaisesti Suomessa vuodesta toiseen. Sekin on saavutus, joka meiltä usein unohtuu, kun mietitään erilaisten huippu-urheilutapahtumien järjestämisoikeuksien hakemista tai painoarvoa.

Oma kysymyksensä on, miksi huippu-urheilua pitäisi tukea tai kannattaa. Tälle löytyy yhteiskunnallisia perusteita liikunnan harrastamisen motivoinnista aina Suomi-kuvan luomiseen tai kumppaneiden tavoitteisiin. Kaiken kaikkiaan on linjattu, että yhteiskunnan on syytä tukea huippu-urheilua lukuisien positiivisten vaikutusten myötä niin kansanterveyteen kuin talouteenkin. Suomi on tunnettu autourheilijoistaan maailmalla jo pitkään. Usein tuntuukin, että maailmalla menestystämme arvostetaan jopa enemmän kuin kotimaassa. Tämä ei tarkoita, että autourheilua pitäisi siksi tukea poikkeuksellisesti, vaan, että suomalainen huippu-urheilukeskustelu unohtaa turhaan autourheilun ja sen maailmalaajuisen menestyksen.